|
Nimenselitys
löytyy:
Huumolan kylän nimi liittyy hiekkakankaisiin
Kuolemajärven Huumolan kylän nimi liittyy kylän laajoihin
hiekkakankaisiin. Nimittäin Suomen ja Karjalan Huma- ja Huum-nimistöt
tarkoittavat juuri hiekkamaita ja tälle on useita todisteita liittyen
sanojen tarkoitukseen ja myös sanojen ikään kielessämme.
Kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 100-päinen tutkijalauma
kokosi pari vuotta sitten julkaistun Suomalaisen paikannimikirjan,
kirjan kirjoittajat tekivät hyvin pahoja virheitä kirjaa tehdessään.
Vaikka kirjoittajia oli niinkin suuri joukko ja käytettävissä
maan laajimmat aineistot alalta.
Kirjoittajat nimittäin unohtivat kokonaan, että luovutettu Karjala
oli ja on edelleenkin pääosin suomenkielisten paikannimien maata.
Ja unohtivat, että myös Aunus ja Vienan Karjala sekä Ruotsin
Länsipohja ja myös Ruija ovat suomenkielisten asuttamia seutuja
ja nimistökin suomenkielistä. Tekivät kirjan pelkistä
Tynkä-Suomen nimistä!
Yhtenä suurena virheenä kirjoittajilla oli, että he eivät
ymmärtäneet katsoa, mitä monet selittämättömiksi
tai puutteellisesti selitetyt paikannimet tarkoittavat unkarin kielen
sanastoista katsoen. Unkari kun on suomen sukulaiskieli ja siellä
on samaa sanastoa kuin suomessa. Nimenomaan luontoon liittyen. Sieltä
sanastoista löytyy esimerkiksi varma selitys Hämeen ruotsinkieliselle
nimelle. Sana tavast onkin vanhaa suomenkieltä, sillä
unkarin sanastossa tavast tarkoittaa 'järveä'. Esimerkiksi
Balaton-järvi on Balaton tava. Hämeen ruotsinkielinen
nimi onkin suomenkielinen, muinaissuomea!
Eräissä koulutushankkeissa metsänhoitajan työssäni
jouduin paneutumaan noihin muinaissanastoihin muinaiseen eränkäyntiin
ja rakentamiseen liittyen. Ja jatkan nyt tätä työtä
kirjaksi sisällyttäen siihen myös nämä paikannimistöt.
Niinpä olenkin samalla kirjoittanut jo kohta 100 kpl eri paikannimien
selostuksia paikannimistä pitäjä- ja maakuntalehtiin. Kun
niitä ei tuossa kirjassa osattu selittää.
Ensimmäinen vahva todiste Huumola-nimen liittymisestä hiekkakankaisiin
on se, että Huma-, Huuma- ja Huomo-nimet maastopaikkojen
nimistöissä liittyvät laitanaan hiekkakankaisiin ja hiekkaharjuihin.
Samoin muotoon Humina- muuttuneet. Myös Humala-nimet
maastossa, kuten esimerkiksi Räisälän kylä Humalainen
pitkän harjumaaston kylänä. Eivät asukkaat siellä
ole olleet sen janoisempia ihmisiä kuin muutkaan karjalaiset. Mutta
eivät vain ole enää osanneet selittää kylänsä
nimen juuria 'hiekkaan' liittyen.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen joku tutkija on kyllä esittänyt
lehtijutussa, että Suomessa on jotain 500 - 600 Humala-nimeä
maasto- ja taloniminä. Esittäen tuon Räisälän
Humalaisen kylän yhtenä. Ja nuo nimet muka kaikki kertovat laajamittaisesta
humalakasvin viljelystä oluen valmistukseen.
Mutta kun nuo harjujen ja niiden läheisten lampien ja jokien ja soidenkin
nimet ovat sellaisten karujen maastopaikkojen nimiä joissa ei koskaan
mitään humalaa ole kasvatettu, nimet eivät liity ollenkaan
humala-nimiseen viljelykasviin. Esimerkiksi Turun seudun Maskun kylä
Humikkala on pitkien, matalien harjujonojen maastoa eikä mitään
pientä humalapeltoa, jotka olivat vain tuvan nurkalla humalasaloissaan.
Ja esimerkiksi se Kesälahden Humuvaara - nykyinen Hummovaara,
missä Elias Lönnrot laulatti Juhana Kainulaista runoja tallettaessaan,
on nimenomaan laaja harjujonojen maasto Puruveden rantamilla. Eikä
sana humu ole koskaan tarkoittanut humalakasvia.
Kuolemajärven Huumolan kylää leimaavat laajat hiekkakankaat.
Siis nykykielellä 'Hiekkakangas'. Kylän talot ovat kyllä
peltojensa äärellä. Mutta taustamaat ovat hiekkakankaiden
männiköitä. Noita kankaita pitkin on vedetty niin pienet
kuin suuremmatkin tiet, mm. Viipurin-Terijoen maantie.
Huumolan ensimmäisten maakirjoihin merkittyjen asukkaiden sukunimi
oli Huumonen. Tämän nimen he ovat ottaneen tuosta huuma-sanasta,
'hiekkakankaan asukas, kankaalainen'. Mutta sitten aikojen mittaan tuo
huma- huuma-sanasto on jäänyt pois käytöstä ja
alkuperäinen merkitys on myös unohtunut.
Nimistöntutkijoiden kirja Sukunimet kyllä esittää,
että sukunimelle Huumonen ei löydy kotimaista selitystä
ja se voidaan yhdistää saksalaisiin puhuttelunimiin Humo,
Hummo, Huhm.
Omasta puolestani esitän, että Huumolan nimi 'hiekkakangasta'
tarkoittavana sanana on Karjalassa ainakin 1500 vuotta vanha sana. Ja
että sukunimi Huumonen on tullut juuri tuosta huum-sanasta äsken
esittämälläni tavalla. Kun tuollaiset laajat hiekkakankaat
olivat tärkeitä peuranpyyntikankaita muinaiskansalle, saivat
ne jo varhain eräkautena muinaisnimensä silloisella maastosanastolla.
Eivät vasta ajalla, kun talonkirjoja alettiin pitää ja
karttoja piirtää.
Toinen vahva todistus huma- ja huum-nimistön sanamerkityksestä
ja sanan vanhuudesta on unkarin kielen sanasto. Siellä nimittäin
yhtenä monista 'hiekkaa, hietaa, santaa' tarkoittavista sanoista
on tänäkin päivänä homok. Melkein täsmälleen
sama kuin tuo Maskun Humikkala tänäkin päivänä.
Onhan Suomessa tänäkin päivänä noita harjupaikkojen
nimiä, joiden alkuosan määreenä on Homo-.
Unkarin kielen etymologiset sanakirjat kertovat, että tuo homok
on laina turkin kielestä, missä 'hiekka' on kum. Ja kuinka
ollakaan, Karjalassakin on Kirvun Sairalassa hyvin korkea hiekkamäki
Kumumäki. Sana kumpu suomenkielessä näkyykin olevan
turkin kanssa yhteistä muinaista sivistyssanastoa aina juuri 'hiekkakumpua'
tarkoittavana.
Kuolemajärven Huumola ei ole ainoa nimi laatuaan. Sakkolan porsaspitäjässä
on Suvannon rannalla Huumolanmäki rantapenkan hiekkatöyräänä
Sakkolan hovin ja kunnan lastenkodin ja kunnalliskodin välillä.
Kun kirjurit ja kartanpiirtäjät eivät ole tunteneet tuota
sanaa merkityksineen, on se eräillä seuduin kirjattu muotoon
Huumar- tai Huhmar- ajatellen, että sana liittyy huhmare-nimiseen
kaluun, jossa pienitään mm. tupakkaa. Näinhän paikannimet
vääntyvät vääriksi ja ymmärtämättömiksi
satojen vuosien mittaan.
Unkarin kielessä on sana sziros tarkoittaen sekin myös
hiekkaa. Kivennavan Siiranmäki hiekkamäkenä on kuuluisin
nimi tätä hiekkanimistöä Karjalassa. Yksi on Siirlahti
Räisälässä. Ja Karjalassa on Melk-maastopaikannimiä,
unkarin kanssa yhteistä hiekkasanastoa nekin.
Yksi sorakankaan nimitys unkarin kielessä on sivatag. Ja niinpä
Suomessakin on Siivakkalaa ja on myöskin Sivinmäki
Käkisalmessa, mutta Kuolemajärvellä tätä nimistöä
ei näy. Unkarin kielessä bucka tarkoittaa 'kukkulaa,
hiekkakumpua'. Karjalassa on kyllä kymmeniä Pukki-maastopaikannimiä
hiekkakumpuina, mutta ei Kuolemajärvellä.
Huumolassa
on arvoituksellinen, ennen selittämätön joennimi. Kylän
etelälaidalta, Kaitsiinsuon vedenjakasuolta virtaa Simanoja
Summajärvestä lähtevään Summajokeen ja se sitten
puolestaan Rokkalanjokeen päätyen Viipurinlahteen. Tarkoittaako
Simanojan nimi, että sen vesi oli simaa?
Tästä ei ole ollenkaan kysymys. Tuo nimi liittyy tasamaihin.
Unkarin kielen sanastossa sima tarkoittaa tänäkin päivänä
'tasaista, sileää'. Ja tätä ovat alkuaan merkinneet
myös kaikki paikannimet maastoissa. Niinpä Simanojan nimi nykysuomeksi
onkin 'Tasamaanoja'. Se kun virtailee Huumolassa pitkin tasaisia hiekkakankaita.
Pohjois-Pohjanmaalla Simon pitäjän nimi olikin 1300-luvun papereissa
Simaa. Se kun on myös maastoltaan hyvin tasaisia hiekkakankaita
joen varsilla. Mutta kun nimen alkuperäistä tarkoitusta kukaan
ei tietenkään osannut selittää ruotsalaisille virkamiehille,
he vain alkoivat kirjoittaa Simo ja nimi vääntyi siellä
henkilönimen muotoon. Suomen puolella on nimittäin Siimakankaita
edelleenkin, myös Simossa. Ja Simo-nimellä alkavia
kankaiden nimiä. Mutta Huumolan Simanoja on pitänyt alkuperäisen
muotonsa, vaikka simaa ei ojassa virtaakaan.
Nimien selittäjät esittävät kyllä sanalle summa
vesipaikkoihin liittyen ja muutenkin tiettyjä arveluja, mutta ei
yksiselitteistä merkitystä enkä minäkään
ole löytänyt omaa selitystä Kuolemajärven Summa-nimiryppäälle,
en unkarin kielen sanastoistakaan.
Hiekkakankaisiin liittyvä Karjalan nimitys on palle, palteet 'kumpua,
töyrästä' tarkoittaen. Niinpä Suojärvellä
on Pallevaara, Pyhäjärvellä Pallemäki.
Monien vastaavien harjupaikkojen nimien loppumääreenä on
joko -palle tai -palteet. Karjalan lisäksi tuo sana
esiintyy Suomen puolella vain Kainuun Paltamon ja Paltaniemen
nimissä alkumääreenä.
Kun Suomalaisen paikannimikirjan kirjoittajat unohtivat koko luovutetun
Karjalan nimistön kirjastaan, ei siellä tietenkään
ole mitään selitystä nimelle Kuolemajärvi eikä
selitystä ole muuallakaan. Saamelaisromantikko Ante Aikio kyllä
selittää, että Etelä-Karjalan Kuolimojärven nimen
takana on muka saamen sana guolli tai sen johdos 'kalaa' tarkoittaen.
Ja että sen mukaan myös Kuolemajärven nimi voitaisiin
selittää sieltä.
Omalta osaltani en yhdy tuohon saamelaissanastoon. Käsitykseni on,
että sana kuolema järven nimen alkuosana on alun perin ollut
kol(l) ja on tarkoittanut 'mäkeä, kumpua' niitä
hiekkakumpuja tarkoittaen, joita järven rannat lähes kaikkialla
ovat. Aivan kuten Kollaalla on Kollaanmäki. Ja tuo
koll on alun perin sitä rautakautista balttiasuttajien sanastoa,
jota olen löytänyt Suomen alueelta valtavasti. Omien löytöjeni
mukaan Länsi-Karjalan asuttajiksi tuli 1200-luvulla Liivinmaan sotapakolaisia
saksalaisritarien valloittaessa Baltiaa. Ja liivinheimoiset tulokkaat
antoivat tuolle rannikon osalle nimen Kolle - ma eli 'Mäkimaa'
liivin 'maata' tarkoittavalla -ma-päätteellä ja
tästä järven nimeksi muotoutui aikoinaan Kuolemajärvi.
Vastavaava nimi Joroisissa on Kolma järven ja Kolmankangas
laajan hiekkakankaan ja Kolmajoki joen nimenä. Muuallakin
on Kolma-nimiä. Ja Kolma esiintyy myös harvinaisena sukunimenäkin.
Sukunimiä tästä hiekkakankaiden Hum- ja Hom-
talonimistöstä on koko Suomen alueella tullut seuraavasti: Huumonen
313, Huumola kuolleilla 3, Huma alle 5, Humala 84, Humalamaa 11,
Humalamäki 181, Humalainen 46, Huumala 11, Huumo 96, Yli-Huumo
11,Humu 10, Humina 38, Huomo 251, Huumarkangas 36, Homanen 149, Homa alle
5, Homola 5, Home 25, Homi 36 ja Homila 13.
Pidän nimistöjen selittäjiltä erittäin suurena
virheenä nimien selitysten etsimistä germaanien tai skandinaavien
sanastoista. Muinaiset maastopaikkojen nimitykset ja metsästykseen
ja kalastukseen liittyvät sanastot ovat antaneet taloille ja sitten
sitä asukkaiden sukunimiksi paljon enemmän sanastoa kuin nimistön
selittäjät ovat huomanneet. Heiltä kun muinaiskielien opiskelu
näkyy jääneen aloittamatta, mm. suomen-unkarin vanhan yhteissanaston
osalta ja muutenkin.
Selitykseni on, että me suomalaiset olemme balttiheimoa. Mutta kun
heimon johtajia ja kauppiaita siirtyi noin 1.450 vuotta sitten Ruotsiin
perustamaan Ruotsin ensimmäisiä kaupunkeja - balttikielisiä
nimiltään - he jollakin kaupalla tai verolla luovuttivat talojaan
Suomen puolella Suomenlahden eteläpuolelta tuleville ja siitä
alkoi balttiheimomme suomalaistuminen kielen osalta. Mutta se onkin pitempi
kertomus kerrottavaksi kaikkine osineen, joita edelleen tutkimuksissani
selvitän.
Ilmari Kosonen.
Tietolähteitä: Maanmittauslaitoksen nettisivuilla Karjalan kartat
hakemistotiedot + Suomen peruskartat; Suomalainen paikannimikirja 2007
Kotus; Mikkonen& Paikkala Sukunimet 2000.
Kirjoittaja on metsänhoitaja Jyväskylästä GSM 0500
103442
|
